Ajatuksia kosketuksen voimasta ja ninjailusta

Työskentelen taidepedagogina Ylästön päiväkodissa kahdessa ryhmässä; 4-5-vuotiaiden Vaahteramäessä sekä Sinikellojen eskariryhmässä. Aloitin työssä kuluneen toimintakauden alussa. Vaikka olenkin yksi kasvattajatiimin jäsenistä ja mukana päiväkodin arjessa, työskentelen ensisijaisesti niiden lasten kanssa jotka tarvitsevat kasvulle ja oppimiselleen tukea.

 

Olen koulutukseltani teatteri-ilmaisun ohjaaja. Vastaan omalta osaltani iltapäivän taidekasvatuksellisista pienryhmätuokioista, jossa hyödynnän esimerkiksi teatteri-ilmaisun ja draamaleikkien lisäksi tarinoiden ja saduttamisen, musiikin ja rytmittelyn keinoja.  Teatteri-ilmaisu ja leikki ovat lähellä toisiaan, molemmat luovat näkymättömiä maailmoja näkyväksi. Usein koenkin roolini eräänlaiseksi leikin dramaturgiksi olemalla mukana lasten leikissä. Arki on toki muutakin kuin leikkiä. Välillä toimin mm. erotuomarina ja diplomaattina, ruokapöytä-tapakouluttajana, vessajono-viihdyttäjänä, lohduttajana ja päivystävän pianistin virkaakin olen hoitanut talon yhteisissä tilaisuuksissa. Toisin sanoen, arki on kovin värikästä ja äänekästä (onneksi toiseen ryhmään saatiin äänieristepaneelit!).

Eskaripoikien näkemys Nalle Puhista ninjana (huomaa selän takaa pilkottavat miekat).

Värikkään ja äänekkään arjen seassa olen pohtinut kahta teemaa; kosketusta ja ninjoja. Syksyllä yritin ymmärtää kovin sekasortoiselta näyttävän ja kaverin mätkimiseen keskittyvän toiminnan olemusta ja selvisi, että kyseessä on ninjailu. Varmasti muissakin päiväkodeissa ninjat ovat nyt kova juttu ja se näkyy leikissä. Vaahteramäen lasten kanssa pidimmekin ninjakoulua, jossa tutkimme miten ninjat liikkuvat ja millaisia ominaisuuksia hyvällä ninjalla on. Tämän pohjalta kehitimme yhdessä lasten kanssa ninjaleikin (huom. kirjoittajan Turtles-lapsuus). Leikissä yhdistelimme piilo- ja peilileikkiä. Ninjaleikin suosiota selitti osaksi se, että aihe oli lasten ideoista lähtöisin ja siihen liittyi tärkeänä osana jännityselementtejä; leikkiä leikittiin taskulamput kädessä, lähes pimeässä huoneessa tai jumppasalissa. Yhtäkkiä olimme ninjojen maailmassa yhteisen liikekielen, leikin sääntöjen ja valokatkaisimen avulla. Ja kun kattovalot taas syttyivät, palasimme takaisin päiväkotiin.

 

Ninjojen erinomaisten taistelutaitojen lisäksi olen halunnut tuoda esiin myös muita puolia, kuten heikomman puolustamisen ja mielenhallinnan. Päiväkodissamme järjestettiin huhtikuussa koko talolle poikien päivä – vastineeksi naistenpäivänä vietetylle tyttöjen päivälle. Halusin valjastaa ninja-teeman kosketuksen ja rauhoittumisen harjoitteluun. Yhdessä pisteessä oli siis ”Ninjojen rentoutumisluola”, jossa harjoitettiin zeniläisen musiikin soidessa mielenhallintaa ja kerättiin voimia tulevia koitoksia varten. Sen sijaan että olisimme meditoineet lattialla risti-istunnassa (jota kyllä muutama eskarilainen alkoi omatoimisesti toteuttaa), luolassa pääsi kokeilemaan merisiilipallohierontaa, satuninjahierontaa sekä selkään piirtämistä. Sisään tullessa ja pois lähtiessä tuli tehdä salainen ninjatervehdys, joka toimi sopimuksena ninjamaailmaan astumisesta. Tilasta löytyi myös varsinainen luola, johon pääsi köllöttelemään, ihmettelemään luolasta tulevaa valoa ja tervehtimään luolassa asuvaa rottaa (joka oli vähän kuin se Turtlesien Mestari Tikku).

Tunnelmointia ninjaluolassa.

Ninjojen rentoutumisluolassa pääsi kokeilemaan mm. selkään piirtämistä.

 

Toki energian purkaminen, taistelu, paini ja erilainen mittelöinti kuuluvat osaksi lasten leikkiä, sillekin on oma paikkansa jota ninjakoulussa pyrin hyödyntämään. Lapsille voi opettaa myös muunlaista kosketusta ja rauhoittumista, joka taas oli ninjaluolan aiheena. Niin tytöt kuin pojatkin tarvitsevat lempeää, hyväksyvää kosketusta ja lähellä oloa.

Taidekasvatuksessa on tärkeää tarjota yhdenvertaisesti kulttuurisia kokemuksia ja luoda lapsille turvallinen tila tuottaa omaa kulttuuriaan sekä ilmaista itseään. Koen vielä tärkeämmäksi tässä työssä prosessit ja pitkäjänteisen työskentelyn lasten kasvun kanssa. Siinä sivussa on mahdollisuus kasvaa omaksi itsekseen taiteen kanssa.

 

Pia Virtanen, taidepedagogi, teatteri-ilmaisun ohjaaja (AMK)