Yhdessä taidetta ja elämää ihmettelemässä

Onko tänään taidepaja? Mitä taidepajassa tänään tehdään? Jennaaa, kuka tänään pääsee taidepajaan? Mä vannon, mä en oo pitkään aikaan päässyt taidepajaan!

Nämä lauseet kuulen työssäni päivittäin ihastuttavien työtovereideni, Rosmariinien, suusta. Aloitin työni taidepedagogina viime elokuussa Seljapolun päiväkodin 5-6-vuotiaiden ryhmässä. Rosmariineissa on 22 lasta, joista 14 on eskareita ja loput kahdeksan viskareita. Lapsista kuusi on kasvulleen ja oppimiselleen tukea tarvitsevaa. Taidekasvatuksen ja taidepajojen suunnittelun ja toteuttamisen lisäksi olen kiinteästi mukana kaikessa varhaiskasvatuksessa: ulkoiluissa, esiopetuksessa, siirtymätilanteissa, ruokailuissa ja retkillä.

Taidepedagogina toimin osaltani inklusiivisen, kaikkien lasten yhdenvertaisen toimintakulttuurin mahdollistajana. Tehtäväni on tuoda uusia välineitä ja resursseja arjen tilanteisiin. Visuaalinen kieli sanoittajana tukee ymmärretyksi tulemista. Erityisesti monet S2-lapset ja tukea eri syistä tarvitsevat lapset ovat hyötyneet esimerkiksi pikapiirtämisestä, jota olen käyttänyt tukena eri työvaiheista ja arjen toiminnoista kertoessani. Lapset osaavatkin jo odottaa tätä ja pyytävät välillä piirrä meille taas, mitä seuraavaksi tehdään!

Rosmariinien taidepajat – yhteisöllistä pienryhmätoimintaa

Taidepedagogi lapsiryhmässä merkitsee konkreettisesti yhden lisäaikuisen läsnäoloa, minkä ansiosta pienryhmätoiminta mahdollistuu paremmin. Iltapäivisin ryhmämme toimintaan ovat vakiintuneet taidepajat. Saamme iltapäivisin käyttää talomme osapäiväryhmän tiloja, jonne usein siirrynkin sen päivän taidepajalaisten, vaihtuvan pienryhmäni kanssa. Joskus lapsia on seitsemän, joskus vain muutama. Pienryhmätoiminta mahdollistaa kiireettömän, rauhallisen ja turvallisen ympäristön sekä ajan lasten vahvuuksien löytämiselle. Pajaan pääseminen on lapsista ihan huippua, sijaitseehan se talon toisessa päässä ja onhan siellä ihan eri lelutkin.

Olen painottanut omissa taidepienryhmissäni paljon yhteisöllisyyttä. Ryhmässä taiteen tekemisen aikana opittavat sosiaaliset- ja tunnetaidot sekä kokemukset voivatkin olla lasten kanssa työskentelyn tärkein tavoite valmiiden taidetöiden tuottamisen sijaan. Olemme tehneet isoja yhteispiirustuksia, jotka laajenivat jokaisen omista piirustuksista koko ryhmän yhteiseksi työksi. Taiteellisen ilmaisun osa-alueiden lisäksi vahvuuksia on löytynyt esimerkiksi tavaroiden huolehtimisesta sekä toisten huomioimisesta. Olemme puhuneet lasten kanssa paljon siitä, että osallistumisen tapoja ja tasoja on useita ja jokainen ryhmän jäsen on arvokas. Esimerkiksi animaatiota tehdessä olemme harjoitelleet, miten kaveri otetaan huomioon ja keskustelleet mikä on kenenkin vastuualue.

thumbnail_kuva-2

Kuvateksti: Pienryhmän yhteispiirustus, aarrekartta.

Uuden oppiminen vaatii joskus epäonnistumisen kohtaamista sekä siihen liittyvien epämukavien tunnetilojen sietämistä. Meidän tehtävä kasvattajina on luoda sellainen oppimisympäristö, jossa on turvallista kokeilla, pelätä epäonnistuvansa ja erehtyä. Itsetunnon tukeminen on tärkeää kaikille, mutta koen, että erityisesti ne lapset, jotka tarvitsevat kasvulleen ja oppimiselleen tukea, ovat hyötyneet taidepajojen tarjoamasta työskentelyilmapiiristä.

Eräänä iltapäivänä katsoimme Helene Schjerfbeckin, Vincent van Goghin ja Pekka Halosen omakuvia ja lapset tarkastelivat omia kasvojaan peilin avulla sekä ottivat itsestään kasvokuvan tabletilla. Tuli aika toteuttaa oma kasvokuva hiilellä. Sitten se iskee, suorituspaine. Realistiseen kuvaamiseen pyrkiminen tuo yhdelle lapselle ahdistuksen pintaan. Turhautuneisuus tarttuu ja pöydän toiseltakin kulmalta kuuluu pian huokaus äh, en mäkään osaa. Kerron taitojaan epäileville lapsille, että taitelija Pablo Picasso yritti koko elinikänsä oppia maalaamaan kuin lapsi, sillä hänen mielestään juuri lapset olivat aitoja taiteilijoita. He katsovat minua silmät suurina, ai, että me vai?!

Nykytaide inspiraationa

Syksyn ensimmäinen Kiasma-retki on alkanut, olemme kävelemässä junalle, joku lapsista aloittaa spontaanin laulun, johon kaikki yhtyvät: ”Kiasmaan me mennään, K-junalla me mennään, Helsinkiin me mennään!” Laulu jatkuu koko matkan ja kanssamatkustajia alkaa hymyilyttää.

Kiasman kokoelmanäyttely herättää paljon keskustelua ja ihmettelyä, teoksia kuvataan sanoilla: siistiä, haisee, hienoja värejä, pelottavaa, ihanaa glitteriä, siis oikeasti ihan sairasta, hassua, en tajua ja epämukavaa. Lapset ovat teosten tulkitsijoina ihanan ennakkoluulottomia, eivätkä heitä ohjaa valmiit, jo opitut tulkintamallit. Puhumme lasten kanssa siitä, että taidekokemus on joskus ihanaa ja joskus epämukavaa, ihan niin kuin elämäkin.

Yhdeksi lasten lempiteokseksi muotoutui Christian Skeelin ja Morten Skriverin Babylon tuoksuinstallaatio. Aktivoiva teos, jossa on kymmeniä tuoksuruukkuja, joita saa haistella. Osa tuoksuista on kauheita, osa ihania, etukäteen ei voi tietää. Mieleenpainuvin tuoksu oli haisunäädän rauhaserite, joka päiväkotiin palatessa, iltapäivällä viskareille selitettäessä oli kääntynyt muotoon, haistoimme Kiasmassa ruukusta majavan pissaa!

thumbnail_kuva-3

Kuvateksti: Näyttelykierroksen lopuksi lapset saivat piirtää palauteseinälle mielipiteensä näyttelystä.

Taidepedagogina olen tarkoituksellisesti pyrkinyt laajentamaan lasten taidekäsitystä. Nykytaiteen teokset antavat harvoin valmiita vastauksia, vaan pikemminkin haastavat pohtimaan ja herättävät tunteita. Tästä syystä olenkin erityisen siitä iloinen, että syksyn museovierailusta tuli sellainen hitti. Lapset oikein vaativat päästä sinne uudestaan. Teimmekin uuden Kiasma-retken heti kevätlukukauden alkuun ja olemme suunnitelleet muitakin museovierailuita. Vierailut ovat herättäneet meillä kiinnostusta nykytaiteilijoita kohtaan ja innostusta kokeilevampaan tekemiseen.

Viime aikoina olen saanut lahjaksi muun muassa useita pissaava lapsihahmo -piirustuksia. Nämä hahmot saivat alkunsa erään lapsen pissaavasta hahmosta, josta virittäytyneenä esittelin lapsille kuvan Tommi Toijan Bad Bad Boy –veistoksesta (2013). Totesimmekin sitten yhdessä, että kyllä nyt tuli tehtyä nykytaidetta!

thumbnail_kuva-4

Kuvateksti: Tästä kaikki alkoi, 1. pissaava lapsihahmo.

Leikki ja media lapsen elämismaailmassa

Yhtenä varhaiskasvatuksen tehtävänä on tukea lasten monilukutaidon ja tieto- ja viestintäteknologisten taitojen kehittymistä. Olenkin ottanut TVT-taidot ja mediakasvatuksen yhdeksi vastuualueekseni ryhmässämme. Lasten leikeissä vilahtelevat pelit, sarjat ja niistä tutut supersankarihahmot. Hahmot elävät kaikkialla lasten arjessa. Lasten leikeissä mukana oleminen, heittäytyminen ja kuunteleminen antavat meille aikuisille paljon tärkeää tietoa lasten elämismaailmasta. Ei ole sattumaa, että tyttöjen tämän hetkinen lempiväri on turkoosi, tai että ryhmässämme takuuvarmasti lautapelinappuloita valitessa tulee skaba siitä, kuka saa vihreän nappulan. Kaikkihan me tiedämme, että turkoosi on oikeasti Frozenin sininen ja, että vihreä on se paras Ninja Go -hahmo.

Leikissä mahdollistuu mielikuvituksen ja luovuuden käyttäminen, ihan niin kuin taiteenkin tekemisessä. Olemme hyödyntäneet supersankariaiheita leikeissä, animaatioissa ja draamapajoissa, tehneet supersankarinaamioita ja rekvisiittaa leikkeihin. Olemme myös keskustelleet lasten kanssa siitä, tarvitseeko kaikkea haluamaansa ostaa ja voisiko leikkeihin itse ideoida asioita, ostamatta materiaa. Pohdimme myös sitä, mitä on olla hyvä ninja ja mitä Ninja Go mentori Zenzei Wu opettaa esimerkiksi mielenhallinnasta.

 

thumbnail_kuva-5

thumbnail_kuva-6

Kuvateksti: Taidepajassa tehtiin supersankarinaamioita, jotka pääsivät heti leikkeihin mukaan.

Sankariteemaa olemme käsitelleet myös syksyn ajan viikoittain pidetyssä merirosvodraamajumpassa, jossa liikkuen ja tehtäviä yhteistyössä ratkoen harjoittelimme lasten kanssa ryhmätyöskentelyä. Minulla on ollut ilo tehdä yhteistyötä työparini lastentarhanopettaja Anne-Katariina Pääkkösen kanssa, joka on erikoistunut draamaan ja teatteri-ilmaisuun. Yhteistyössä toteutetussa draamajumpassa tarkoituksena oli toiminnallisuuden kautta opettaa ryhmää puhaltamaan yhteen hiileen. Merirosvoseikkailussa oli mukana myös Uma-karhu, ryhmämme oma maskotti, jonka lapset alkusyksystä löysivät aarrekarttojen avulla pihalta. Draamapajojen lisäksi olemme aloittaneet taidepajassa kuvaamaan parin pienryhmän kanssa liikuntaelokuvaa, johon lapset itse suunnittelevat temppuja, harjoittelevat ja esittävät ne. Olemme kasvattajatiimissä pohtineet paljon liikunnan ja toiminnallisuuden merkitystä lasten arjessa ja, miten esimerkiksi taiteen avulla toiminnallisuutta voisi lisätä.

thumbnail_kuva-7

Kuvatekstiksi: Merirosvojumpan viimeinen osuus, käärmeluola, selvitetty ja Zeppe-susi tainnutettu yhteistyöllä.

Aikaa kohtaamiselle

Eräs iltapäivä yksi lapsista toteaa harmituksesta selvittyään, Jenna mä tykkään susta, kun sä haluat aina selvittää meidän asioita ja sä jaksat kuunnella. Tällaiset kohtaamiset vievät minut työni keskeisimmän asian äärelle, eli siihen, että jokaisella lapsella on oikeus tulla kuulluksi ja nähdyksi, myös silloin kun omat tunteet ja toiminta eivät näyttäydy pelkästään positiivisessa valossa. Empaattinen kohtaaminen vaatii aikaa ja aitoa kuuntelemista.

En voi lakata ihailemasta lasten kykyä elää täysillä hetkessä ja heidän ennakkoluulotonta tarkastelutapaansa kaikkea uutta kohtaan. Oppikaamme näiltä suurilta pedagogeilta vähemmän suorittamista, enemmän spontaania iloa ja leikkisyyttä. Opetellaan kaikki sekoittamaan vaikkapa Pinkie Pien pinkki -kimallevesivärivesi ihan vaan siksi, että irtoglitter on vain jotain ah, niin siistii!

Jenna Ihalainen, taidepedagogi (TaM, kuvataidekasvatus)

thumbnail_kuva-8

Kuvateksti: Lasten värisekoituksilleen keksimät nimet: Appelsiini, Oranssi-pähkinä, Turkoosi, Rauhallinen puro ja Päärynämeri.