Supersankari- hommia, värituokioita ja pieniä kohtaamisia

On upeaa olla töissä paikassa, jossa joku tekee spontaanin tanssin vain siitä ilosta, että välipalaksi on mandariinia. Taidepedagogina olen puolessatoistavuodessa kotiutunut Martinlaaksossa sijaitsevaan Raikupolun toimintayksikköön ja päiväkodin arkeen. Tämän syksyn olen toiminut Raikupolun esiopetusryhmässä, mutta sen lisäksi olen toteuttanut taidekasvatusta useissa muissa yksikkömme ryhmissä. Taidepedagogina työskentelen erityisesti sellaisten lasten kanssa, jotka tarvitsevat kasvulleen ja oppimiselleen tukea.

Puut ovat koko yksikköämme tänä vuonna yhdistävä teema. Metsäretkellä eskarilaiset päättivät, että heidän yhteinen puunsa on tammi. Eskarilaisten valmistaman vuodenaikapuun oksilla koreilee jokaisen oma lempiväripohjalle valmistettu esittelykortti. Kortin valmistukseen liittyi valokuvausta, maalausta ja haastattelu. Puun tekoprosessiin kuului tammipuiden tutkimista kuvien kautta ja luonnossa. Vauvatammien bongailu ja valokuvaaminen nousi metsäretkien hitiksi alkusyksystä. Eskarit havainnoivat tarkkaan tammen värejä ja muotoja. Puun rungon valmistamiseen käytettiin paljon erilaisia materiaaleja, jotka lapset olivat itse pienryhmissään valinneet.

taikava-kuva-tammipuu

Kuva: Tammipuu-projektissa harjoiteltiin värien sekoittamista ja tehtiin värikokeiluja.

Retki tanssiteatteri Raatikkoon Supersankarit-esitykseen toimi eskareiden supersankariprojektin käynnistäjänä. Pienryhmät valitsivat itse, miten halusivat käsitellä supersankariteemaa. Pokemonien pienryhmä valmisti supersankariaiheisen nukketeatteriesityksen ja Omituiset otukset -pienryhmä toteutti näytelmän aiheesta. Panttereiden pienryhmä päätti valmistaa supersankarielokuvan, jonka kuvaukset on juuri saatu loppuun. Supersankariteema näkyi myös metsäretkellä, kun pienryhmät valmistivat Supersankarimetsämörrin muotokuvia luonnonmateriaaleista, minkä lisäksi eskarilaiset tarkastelivat supersankariaiheisia teoksia taidetuokiolla.

taikava-kuva-oksat

Kuva: Panttereiden näkemys Metsämörristä supersankarina.

Kuvallinen ilmaisu on yksi tapa tuoda esille omia ajatuksia ja tunteita sanattomasti. Viisivuotias katsoo minua ja sanoo ”Sä oot tää” ja piirtää paperille sydämen. Poistun kohtaamisesta mukanani upouusi paperinen älypuhelin. Joskus lapselle voi puhumisen sijaan olla helpompaa piirtää kuva siitä jutusta, mikä harmittaa. Kasvattaja voi nopealla piirtämisellä selventää tilanteita lapsille. Kun aikuinen piirtää, lapsikin helpommin tarttuu kynään ja purkaa tilannetta paperille.

Taidetta tarkastellessa opitaan, että tulkintoja ja mielipiteitä on monia ja kaikki ovat aivan yhtä oikeita. Esimerkiksi Kasimir Malevitšin teos 8 punaista nelikulmiota näyttää yhden mielestä robotilta ja toisen mielestä liukumäeltä. Sama teos voi herättää hyvin erilaisia tunteita ja se on myös ihan ok. Taiteellisella toiminnalla voi olla myös terapeuttisia ulottuvuuksia. Pelkästään kosketus erilaisiin materiaaleihin, kuten saveen, voi olla iloa tuottavaa ja itse tekeminen voi nousta tärkeämmäksi kuin lopputulos. Eskarilaiset toteuttivat savesta omat voimaeläimet, joilta voi hakea tukea ja voimaa erilaisten taitojen harjoitteluun eskarissa. Työskentelyn lomassa Pokemonien pienryhmä jutteli keskenään siitä, miltä savi tuntuu. Keskustelussa mainittiin ainakin seuraavia sanoja: ihanaa, ällöä ja jännää. Turvallisessa ympäristössä tuntuu hyvältä kokeilla uusia asioita.

 

Värejä maistaen, haistaen ja muuten aistien

”Voisko seuraavaksi olla keltainen väri? Tai vaaleanpunainen?” tulevat kysymään kaksi viisivuotiasta Leijonien ryhmästä, kun olemme ulkoilemassa päiväkodin pihalla. ”Joo, ensin keltainen ja sitten vaaleanpunainen”, vastaan. Leijonien ryhmässä on ollut koko syksyn käynnissä moniaistinen väriprojekti, jossa ollaan syvennytty tutkimaan yhtä väriä kerrallaan. Kasvattajatiimissa asetimme projektille tavoitteeksi erilaisten aistimuksien ja kokemuksien tarjoamisen ja toiminnan suunnittelun siten, että integroidussa ryhmässä ihan jokainen pääsee osallistumaan.

Punaisen värin päivänä maistoimme punaista paprikaa ja tuoksutimme tulista chilikastiketta. Sen jälkeen tarkasteltiin dataprojektorin avulla eri taiteilijoiden punasävyisiä teoksia ja pohdittiin minkälaisia tunteita ja tuntemuksia ne herättävät ja miksi. Lapset ovat näyttäneet tuokioilla tunnekiekosta sen tunteen, minkä teos heissä herättää. Olemme usein eläytyneet teokseen liikkeen avulla ja jotkut lapsista ovat omaksuneet liikkeen käyttämisen teoksen tulkinnassa. Esimerkiksi punaisella tuokiolla yksi leijonista halusi näyttää, kuinka taltuttaa teoksessa näkemänsä lohikäärmeen. Värituokiolla tietysti myös itse tehdään taidetta piirtäen, maalaten tai vaikkapa muovaillen.

taikava-kuva-keltainen-i-o

Kuva: Tuleeko keltaisesta väristä kylmä vai lämmin olo?

Yhden pienryhmän kanssa olemme käsitelleet taiteen kautta tunteita. Etsimme taidekuvista teoksia, jotka kuvaavat iloa, vihaa, väsymystä, pelkoa ja surua. Juttelimme siitä, miksi joku kuva kertoi tietystä tunteesta. Syynä saattoi olla asento, ilme tai värit. Toisella tuokiolla etsittiin värikorttien avulla tunteita vastaavia värejä ja maalattiin omat tunnepilvet. Tunteita käsittelevällä tuokiolla nousi puheeksi myös päiväkodissa usein vieraileva hieman epätoivottu vieras: ikävä. Äitiä tai iskää voi tulla ikävä, mutta onneksi ikävä tulee ja menee ja tsemppihali usein auttaa. Seuraavalla kerralla kuvitettiin miltä ikävä näyttäisi, jos se olisi jonkinlainen otus.

Eräässä pienryhmässä meno on ollut varsin vauhdikasta, ja sen takia olen suunnitellut tuokiot hyvin toiminnallisiksi ja kuvittanut kaikki työvaiheet selkeyttämään toiminnan rakennetta. Tuntui mukavalta palautteelta kun yksi ryhmän jäsenistä tuli ilmoittamaan minulle, että ”Me haluttais sun kaa tehdä jotain.” Kaikenlaista jotakin olemme tehneetkin esimerkiksi grafiikkaa, hiilipiirustusta, musiikkimaalausta ja sadutusta taidekuvien pohjalta. Esille ripustettuja töitä on usein esitelty muille ylpeydellä.

taikava-kuva-tunnekiekko-i-o

Kuva: Tunnekiekko ja teokset

Taidepedagogina nautin siitä, että arjen tilanteet tarjoavat mahdollisuuksia käyttää omaa luovuutta. Välillä ulkohousut sujahtavat helpommin jalkaan, jos niistä tekee laulun tai haalarinpukemisen aikana muistellaan minkä nimisiä poneja ne Rainbow Dashin kaverit olivatkaan. Hassuttelu ja leikkiin mukaan meneminen ovat oleellisia positiivisen toimintakulttuurin rakennuspalikoita. Tässä lapset ovat parhaita opettajia. Itsenäisyyspäivän aattona neljävuotias tulee kotiin lähtiessään tarjoamaan kättänsä ja silmät tuikkien toivottaa ”Hyvää ruokahalua!” ja nauraa makeasti päälle.

taikava-kuva-taidetta-arjessa-i-o

Kuva: Taidetta arjessa. Talven ensimmäinen lumienkeli.

Ilona Ollikkala, taidepedagogi, TaM (kuvataidekasvatus), Medianomi (AMK)