Neljä kuukautta Kaivokselassa: vessapaperirullista virtuaalilaseihin

”Tomaaaaaaaas!” kaikuu monesta suusta, kun saavun kimpsuineni aamupala-aikaan Tenavien ryhmätilaan Kaivokselan päiväkotiin. Olo on heti tervetullut. Kohta jo neljä kuukautta on hujahtanut tässä ryhmässä: lapsia Tenavissa on 21 ja meitä aikuisia neljä. Lapsissa on 12 eskarilaista ja yhdeksän viskaria. Viisi lapsista saa tehostettua tukea ja heitä varten pääasiassa olenkin nyt täällä. Minusta hyötyy toki koko ryhmä. Yritän välillä jakaa aikaani myös koko talolle, jossa toimii yhteensä neljä ryhmää.

Vilskettä, vipinää, riemua (joskus itkua) ja ääntä ryhmässämme riittää. Haasteita olemme kohdanneet monenlaisia ja niistä selvinneet hienosti yhdessä. Me aikuiset toimimme tiiminä yhteisesti sovittujen tavoitteiden mukaisesti. Ilmapiiri moniammatillisessa ryhmässämme on avoin ja keskusteleva. Täydennämme toisiamme ja toistemme ideoita. Pedagoginen vastuu ryhmästä on kokeneella lastentarhanopettajalla. Minä vastaan taidekasvatuksen suunnittelusta ja toteutuksesta sekä osallistun osaltani myös varhaiskasvatukseen. Kaksi reipasta ja osaavaa lastenhoitajaa varmistavat myös hoidon ja varhaiskasvatuksen.

On tuntunut hauskalta olla mukana kaikessa toiminnassa: tukea ensimmäistä kertaa luistimilla haparoivaa maahanmuuttajalasta jäähallissa, olla hippaa pihalla, ihmetellä metsäretkellä metsän ääniä, lounastaa pikkutuoleilla samassa pöydässä lasten kanssa, laskea liukurilla kilpaa, metsästää kadonnutta kurahanskaa, jutella, hassutella ja nauraa yhdessä. Taidepedagogina elän päiväkodin arkea.

Olen kiinnostunut monipuolisesti taiteesta, ajankohtaisista ilmiöistä, luonnosta ja tekniikasta ja inspiroin lapsia myös kiinnostumaan uusista asioista ja maailmasta ympärillään. Kuuntelen ja innostun lasten maailmoista sekä ideoin niistä yhteistä tekemistä. Tänä syksynä on muun muassa rakenneltu pahvista erilaisia autoratoja ja hyppyreitä, tehty paperista Pikachu-origameja, kehitelty paperilennokkien aerodynamiikkaa ja istutettu pihalta löydettyjä tammenterhoja. Kokeiluluontoisesti olen tarjonnut muutamille lapsille 3D:n alkeita (tietokoneella Tinkercad ja Sculptris) ja näillä lapset synnyttivät uusia Pokémon-hahmoja. Ohjelmoinnillista ajattelua olen teettänyt lapsille kehitetyillä Scratchilla ja ScratchJR:lla. Eräs viisivuotias tokaisikin: ”Miksi sulla Tomas on niin paljon ideoita?”…

tomas3_0430

Tänä syksynä meillä on ollut Tenavissa teemana ”Valo ja väri”. Olemme muun muassa tutkineet metsässä syksyn värejä, leikkineet värilaboratoriota, valmistelleet varjoteatteriesityksiä, rakennelleet 3D-kiikarit vessapaperirullista ja värikalvoista, valomaalanneet, piirtäneet ja animoineet tabletilla ”valosormiväreillä” sekä projisoineet niitä suurena seinälle. Viime viikolla olemme tutkineet aurinkokuntaa ja avaruuden valoa sekä rakennelleet raketteja, avaruusasemia, satelliitteja ja planeettoja. Kävelimme myös kuun pinnalla ja olimme mukana raketin laukaisussa virtuaalilasien lävitse katsomalla. Eräs lapsi ideoi, että meidän pitää vielä tehdä tilaan avaruusäänet, kun aikanaan nostamme led-valoin valaistut avaruusteoksemme kattoon. Tätä varten voisin tuoda mukanani omia syntetisaattoreita ja kokoelman kokeellisia äänilähteitäni. Ehkäpä rakentelemme myös jotain omia soittimia. Marraskuun lopussa teema päättyy yhteiseen Valon juhlaan, johon suunnittelemme yhdessä ohjelman sekä esittelemme teoksiamme. Sen jälkeen aloitammekin joulunajan ohjelman.

tomas1_img_0619

Pienryhmätoiminta ja lasten jakaminen eri tiloihin on lisännyt meillä työskentelyrauhaa. Usein pyöritämme montaa ohjattua toimintaa samanaikaisesti. Kiireettömyys, inspiroivat ja monipuoliset materiaalit, hyvät välineet, siistit ja toimivat työskentely-ympäristöt ja rento ote vapaaseen itseilmaisuun on toiminut hyvin. On ollut mahtavaa huomata, miten vilkas ja hieman keskittymiskyvytön lapsi on voinut keskittyä käsillä tekemiseen tai muuhun itseään kiinnostavaan puuhaan useamman päivän saadessaan aikuisen jakamattoman huomion. Leikkiä meillä on tietysti paljon. Aikuiset myös osallistuvat sopivasti leikkeihin ja heittävät niihin täkyjä, jos leikki tuntuu lopahtavan.

tomas5_img_1985

Olen kokenut uuden työni Vantaalla mielekkääksi ja tärkeäksi.

Tomas De Rita

Taidepedagogi, Medianomi joka viimeistelee kuvataidekasvatuksen maisteriopintoja Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa

Mainokset